Väriavaruus on määritelty värien vaihteluväli. Tunnettuja väriavaruuksia ovat sRGB, AdobeRGB ja ProPhotoRGB.
Ihmissilmä ei ole yksinkertainen RGB-tunnistin, mutta ihmissilmän havaitsemia värejä voi arvioida CIE 1931 -väridiagrammilla. Se näyttää ihmissilmän vastineen hevosenkengän muotoisena. Kyseisen väridiagrammin avulla on mahdollista huomata, että ihmissilmä havaitsee paljon enemmän vihreän sävyjä kuin sinisen tai punaisen sävyjä. Kolmivärisessä väriavaruudessa, kuten RGB:ssä, värit esitetään tietokoneella käyttäen kolmea arvoa, josta aiheutuu värien kolmikulmainen määritys.
Using models such as a CIE 1931 chromaticity diagram is a huge simplification of the human visual system, and real gamuts are expressed as 3D hulls, rather than 2D projections. A 2D projection of a 3D shape can sometimes be misleading, so if you want to see the 3D hull, use the gcm-viewer application.
Tarkastellaan ensimmäisenä sRGB:tä, joka on suppein avaruus ja kykenee tuottamaan vähiten eri värejä. Se on likiarvo 10-vuotiaasta putkinäytöstä, joten useimmat uudet näytöt voivat näyttää sitä enemmän värejä. sRGB on standardina pienin yhteinen nimittäjä, ja sitä käytetään useissa eri käyttökohteissa (mukaan lukien internet).
AdobeRGB on yleisesti käytetty editointiavaruus. Se kykenee käsittelemään enemmän värejä kuin sRGB, eli valokuvissa olevia värejä voi vaihtaa melko huolettomasti ilman pelkoa, että kaikkein elävimmät värit leikkautuvat pois tai mustan sävyt sekoittuvat.
ProPhoto on suurin saatavilla oleva väriavaruus, ja sitä käytetään usein asiakirjojen arkistointiin. Sillä voidaan koodata lähes koko ihmissilmän havaitsema värimaailma, ja myös joitain värejä joita silmä ei voi havaita.
Now, if ProPhoto is clearly better, why don’t we use it for everything? The answer is to do with quantization. If you only have 8 bits (256 levels) to encode each channel, then a larger range is going to have bigger steps between each value.
Isommat askeleet tarkoittavat suurempia virheitä kuvauksessa kaapatun värin ja tallennetun värin välillä, ja joillain väreillä tämä on iso ongelma. Jotkin värit, kuten ihon sävyt, ovat hyvin tärkeitä. Näissä tavalliset kuvien katselijat huomaavat pienetkin virheitä, ikään kuin valokuvassa olisi jotain vialla.
16-bittisten kuvien käyttö antaa käytettäväksi huomattavasti useampia askeleita ja paljon pienemmän kvantisointivirheen, mutta samalla kuvan koko kaksinkertaistuu. Suurin osa nykyisestä sisällöstä sisältää kahdeksan bittiä kuvapisteen väriä kohden.
Värinhallinta on prosessi, jossa värit muutetaan yhdestä väriavaruudesta toiseen. Väriavaruus voi olla hyvin tunnettu määritelty väriavaruus, kuten sRGB, tai oman monitorisi tai tulostimesi muokattu väriavaruus.
Haluatko kommentoida? Huomasitko virheen? Oliko ohje epäselvä? Lähetä palautetta tästä sivusta.
